Isäni kuoli vatsasyöpään ja jotenkin tämä herättää harvinaisen ikäviä muistoja mieleen. Olen iloinen että Kalle saa nauttia viimeisistä ajoistaan kivuttomana kotona.
Tässä muutama kuva Kallen joulusta..
Kalle leikattiin 14.12. ja otettiin koepaloja masusta. Leikkauksen jälkeen tämä ressukka oli ihan poikki mutta onneksi kipulaastari piti kivut poissa ja mielen sekavana. Tämä pikku huumehörhö ei osannut syödä muuta kuin jogurttia (ja sitäkin aika huonolla menestyksellä)..
Kun seuraavana päivänä ruokaileminen alkoi luonnistua, oli verkkopukuisella toipilaallamme jo aika nälkä...
Myöhemmin sinä päivänä Kalle tunnisti elämänsä rakkauden, lammastyynyn. Muistot tulvivat mieleen ja Kalle antoi lampaalle kauan kaivattua hierontaa.
Sinä iltana päätimme (Kallen kanssa) että verkkopuvusta oltiin saatu tarpeeksi. Kalle sai trendikkään raitapaidan (minä jouduin luopumaan sellaisesta). Vaikka kipulaastari piti pään vielä aika sekavana, Kalle vaikutti heti paljon pirteämmältä!
Kalle oli koko tämän ajan hoiperrellut lääkehuuruisena kehräten ympäri asuntoa mutta nyt se tuntui ensimmäistä kertaa nauttivan rapsuttelustakin :)
...ja levosta..
Tänään Kalle on aika oma itsensä ja lääkkeitäkään ei ole enään niin paljon. Sitäpaitsi ne pari lääkettä, joita se syö, se syö ihan vapaaehtoisesti (kun ne leivotaan pill pocketseihin...loistava keksintö!).
Eiköhän tämä tästä. Nyt ei voi muuta kuin elää päivä kerrallaan. Onneksi voidaan olla täällä Kallen seurana ettei pikku kisun tarvitse hortoilla yksin isossa talossa :)
Ainiin, tikit poistettiin joulupäivänä eikä Kallen enään tarvitse kärsiä pakkopaidasta :)
Henkka
P.S.
Ellet ole jo käynyt vilkaisemassa korublogiani, käyppä vaikka nyt
