Reppu ja reissumies

Palasin lauantaina puolilta öin hienolta reissulta. Oltiin kuuntelemassa luentoja Ruotsissa, jonka jälkeen tutustuttiin kotimatkalla Norjaan ja Tanskaan. Matka oli kaikin puolin antoisa ja sääkin oli upea! Aurinko paistoi ja pakkanen paukkui :)

Oon yrittänyt harjoitella uuden kameran käyttöä niin paljon kuin mahdollista mutta huomaan että omat taitoni ei vielä ihan riitä niiden kuvien ottamiseen, joita mieli tekisi. Harrastuksena tää on kuitenkin ihanan rentouttava ja hauska. Näillä varusteilla pääsee varmasti pitkälle ja siihen asti on aikaa säästellä rahoja seuraavia lisäosia varten (olen huomannut että kameraa saa kehitettyä just niin kauan ku tilillä riittää rahaa :D).

Tässä pari kuvaa Ison omenan parkkihallista

Oli just makee aamuaurinko ja näin sieluni silmin potentiaalisesti upeita kuvia...toisin ehkä kävi :) Nojoo, olis kiva kuulla jonkun ulkopuolisen kommentteja. Jos joku vielä sattuisi olemaan valokuvaaja, olisi tosi mahtavaa saada jotain neuvoa. 

Kalle on edelleen ollut (omasta mielestään aivan liikaa) kameran kohteena. Tiedän että tää alkaa varmaan lähentelemään eläinrääkkäystä mutta toivottavasti Kalle voi vielä joku päivä antaa anteeksi jatkuvan räpsyttelyn :)

Kalle ihmettelee miten jaksankin seistä naama liimautuneena johonkin naksuttelevaan laitteeseen..

Jepu jee, sainpahan taas muutaman sanan päivitettyä tännekin :) Sorry kaikille, jotka vielä epätoivoisesti päivystää täällä...oon yrittänyt aktiivisemmin päivitellä korublogiani, lindsignblog.blogspot.com, josta voit bongata vaikka mitä väkerryksiä. 

Ihanaa kevään odotusta kaikille!! :)

Henkka

Ihana uusi kamera

Olen päässyt nauttimaan tuliterästä Canonista. En ole mikään foto-guru mutta tykkään ottaa kuvia. Vanha uskollinen Nikonini on alkanut jäädä vähän jälkeen ja nyt onkin ollut ihana kuvailla maisemia kameralla, joka taipuu huomattavasti paremmin tahtoni mukaan.

Vaikkei kyseessä olekaan ihan oma kamera, on sillä kuvaaminen ehdottoman hauskaa. Odotan innolla kesää ja sitä, että saan avovaimoni repimään hiuksia päästään ottamalla kameran mukaan jokaiselle kävelylle, matkalle ja keikalle :) Toivottavasti löytäisin sellaisen kameralaukun, jonka avokkinikin hyväksyisi, jotta voisin paremmin mielin kannella kameraa mukanani :)

Tässä pari kuvaa...

Nämä maisemat löytyy äitini parvekkeelta, jolta ollaan usein ihasteltu niin auringonnousuja kuin -laskujakin :)

Eksyin Espoon tuomiokirkon ympärille hyörimään kun ei parempaakaan ympäristöä löytynyt..

Ja Kallesta ollaan otettu ehkä noin ziljoona kuvaa mutta ehkä mä en laita niitä kaikkia tänne, vai?

En ole siis muokkaillut näitä kuvia vielä...ne ei ainakaan tällä näytöllä ole kauheen vaikuttavan näköisiä. Halusin vaan saada jotain tänne yleisölle.

Ainiin, nyt alkaa muuten noi palkka-asiatkin selkeneen ja toivottavasti piakkoin asiat varmistuu. Mutta hyvältä näyttää :) Pahimmassa tapauksessa mennään oikeuteen mutta nyt selvisi pari asiaa, jotka vähän kannustaisi lähtemään siihen tappeluun. 

Back in a bit :)

Henkka

Hauskaa uutta vuotta...ainiin, ja joulua.

Viimeset viikot ollaan menty vähän tuli hännän alla kun yritetään hoitaa muuttoa, työ(ttömyys)kuvioita, palkka-asoita ja samalla vielä säilyä tervejärkisenä.

Taisin jossain postauksessa mainita että on ollut vähän erimielisyyksiä työnantajan kanssa palkanmaksuista (hän kun ei ole sitä mieltä että palkkaa maksetaan tehdystä työstä) ja nyt paska siis lensi tuulettimeen. Oikeesti.

Avovaimoni oli saman Herra H:n palveluksessa Asunto F:ssa. Hän myi uransa aikana yhden rivitaloasunnon, teki muutaman toimeksiantosopimuksen ja hoiti yrityksen kotisivuja. Vapaa-ajallaankin. Hän jopa tarjoutui auttamaan kotisivujen kanssa irtisanoutumisensakin jälkeen! 

Kolmisen kuukautta hän odotti palkkaa, jota ei tusinan puhelinsoitonkaan jälkeen kuulunut. Hakemus lähti palkkaturvaan marraskuussa. Nyt se tuli takaisin. Hylättynä.

Mä en voi käsittää miten joku voi olla niin röyhkeä. Ei meillä kummallakaan ole niin paljon omaisuutta että tekisimme hyvää hyvyyttämme töitä jollekin mulkulle, joka viimeiseen hengenvetoonsa asti yrittää pitää kaatunutta yritystään pystyssä. 

Nojoo, ehkä tää on väärä paikka päästellä höyryjä mutta...niin.

Ottaa vaan niin kovasti päähän se että jollain voi olla otsaa pimittää palkkaa niiltä ainoilta ihmisiltä, jotka on yrittänyt pitää hänen yritystä kasassa. Fuckers.

Ens kerralla kevyempää asiaa :)

Henkka

Pikku kissa sairastaa

Just ennen joulua käytiin Kalle-kissamme kanssa lekurilla ja saimme ikävän diagnoosin. Kisullamme on vatsassa syöpä. Lääkäri kertoi ettei tästä ole enään paluuta normaaliin, joten päätimme yhdessä kieltäytyä (Kallen puolesta) sytostaatti-hoidosta. Emme pitäneet kohtuullisena rääkätä kissaamme sen lopun elämää vain pidentääksemme sen kärsimystä.

Isäni kuoli vatsasyöpään ja jotenkin tämä herättää harvinaisen ikäviä muistoja mieleen. Olen iloinen että Kalle saa nauttia viimeisistä ajoistaan kivuttomana kotona.

Tässä muutama kuva Kallen joulusta..

Kalle leikattiin 14.12. ja otettiin koepaloja masusta. Leikkauksen jälkeen tämä ressukka oli ihan poikki mutta onneksi kipulaastari piti kivut poissa ja mielen sekavana. Tämä pikku huumehörhö ei osannut syödä muuta kuin jogurttia (ja sitäkin aika huonolla menestyksellä)..

Kun seuraavana päivänä ruokaileminen alkoi luonnistua, oli verkkopukuisella toipilaallamme jo aika nälkä...

Myöhemmin sinä päivänä Kalle tunnisti elämänsä rakkauden, lammastyynyn. Muistot tulvivat mieleen ja Kalle antoi lampaalle kauan kaivattua hierontaa.

Sinä iltana päätimme (Kallen kanssa) että verkkopuvusta oltiin saatu tarpeeksi. Kalle sai trendikkään raitapaidan (minä jouduin luopumaan sellaisesta). Vaikka kipulaastari piti pään vielä aika sekavana, Kalle vaikutti heti paljon pirteämmältä!

Kalle oli koko tämän ajan hoiperrellut lääkehuuruisena kehräten ympäri asuntoa mutta nyt se tuntui ensimmäistä kertaa nauttivan rapsuttelustakin :)

...ja levosta..

Tänään Kalle on aika oma itsensä ja lääkkeitäkään ei ole enään niin paljon. Sitäpaitsi ne pari lääkettä, joita se syö, se syö ihan vapaaehtoisesti (kun ne leivotaan pill pocketseihin...loistava keksintö!).

Eiköhän tämä tästä. Nyt ei voi muuta kuin elää päivä kerrallaan. Onneksi voidaan olla täällä Kallen seurana ettei pikku kisun tarvitse hortoilla yksin isossa talossa :) 

Ainiin, tikit poistettiin joulupäivänä eikä Kallen enään tarvitse kärsiä pakkopaidasta :)

Henkka

P.S.

Ellet ole jo käynyt vilkaisemassa korublogiani, käyppä vaikka nyt

lindsignblog.blogspot.com

Kiitos! :)

Way to go!

Jiihaa! Ensimmäinen kuukauden pituinen taukoni blogista! Loistavaa!

Jollain hassulla tavalla sitä kai kuvittelee jatkavansa jokaista projektia loppuun asti samalla innolla kuin sen on aloittanut :) Kyllähän täällä on edelleenkin hauska päivitellä kuulumisia mutta jotenkin ne kiireet, jotka ennen sai odottaa kirjoittamisen ajan, menevätkin yllättäen blogin edelle.

Kiireisiin on viimeisen kuukauden ajan kuulunut korujen teko, työn haku, erilaisten "muiden" työtehtävien hoitaminen, muuttoa edeltävää pakkaamista ja suunnittelua, neulomista ja telkkarin katsomista. Gilmore girls on vienyt aika paljon aikaa (se, että saatiin lainata kaikki tuotantokaudet, ei auta yhtään pysymään erossa telkkarista).

Tiedän, tiedän, ei miehet katsele Gilmore girlsejä mutta toisaalta mä kyllä myös väkertelen koruja ja neulon. Sue me :)

Nyt alkaa olemaan vähän kiire koska ollaan tekemässä lähtöä satamaan, jossa laivamme odottaa. Ihanaa päästä vähän tuulettumaan Tukholmaan :)

Katselkaa sillä välin uusimpia korusaavutuksiani tästä :)

TTYL

Henkka

Elämä on :)

Halloveenit oli ja meni (eikö?) ja samoin oli ja meni kukkakimppu, jonka ostin juhlapyhän kunniaksi. Tosin ennenkuin raaskin heittää nämä kärsineet kukkaparat kompostiin, oli pakko ottaa pari kuvaa. Mä näin etenkin noissa mandariiniruusuissa jotain särmää (saatan vaan olla höperö)

En edes muista mikä tämä kukka oli mutta kaunis sekin on :D (musta vois ehkä tulla kukkakaupan pitäjä)

Kukkien kuoleman lisäksi mun päässä on myllertänyt vaikka mitä ihmeellisiä ajatelmia. Tää syksy on kai vaan vähän rankkaa aikaa, kun yrittää löytää sitä valoa kaiken pimeyden seasta. Kai tää aika vaatii taas vähän totuttelemista. Oli kuitenkin ihanaa kun eilen tuli jo vähän lunta :) Ehkä tänään pitäisi vaihtaa ne talvirenkaat? :) Onneks ne on tuolla odottamassa jo.

Mutta joo, paljon on taas tapahtumassa. Ollaan valmistautumassa muuttoa varten ja koska muutetaan paljon pienempään onkin aiheellista hankkiutua eroon kaikista turhista tavaroista. Se on kyllä muutenkin tosi vapauttavaa. Suosittelen!

Välillä tunnen pientä luopumisen tuskaa, etenkin kun pitäisi alkaa etsimään osalle kitaroista uutta kotia. Tultiin avovaimon kanssa siihen tulokseen etten ehkä tarvitse kahdeksaa kitaraa seuraavaan luukkuun :) Kitarat ja muut isommat huonekalut on lähdössä huutonettiin ja kaikki pienemmät tarvikkeet löytyy kirppikseltä Olarista (tai siis ne, jotka löytyy). 

Vaikka tässä onkin paljon meneillään (muutto, tavaroista eroon hankkiutuminen ja työpaikan metsästys), tuntuu kuitenkin hyvältä koska kaikki nämä asiat oli pakko tehdä. Nyt on siis meneillään koko elämän remppa! Jiihaa! Onneks tässä on kuitenkin hyvin aikaa eikä tarvitse hiki otsalla pakkailla. Muutamme vasta tammikuun lopulla :)

Ei siis muuta kuin ihanaa alkanutta viikkoa kaikkille ja nautiskelkaa maailman menosta :) 

Henkka

Kalle ainakin osaa ottaa rennosti :)

AARGH!

Koko elämäni olen elänyt valheessa! Neljännes vuosisataa minua on pidetty pimennossa! Syntymästäni asti minua on johdettu harhaan. Kuvitella ettei kukaan ole koko tänä aikana korjannut minua. Kertokaa joku, etten ole ainoa, jolle on hiljaa naurettu selän takana!

Miten voi olla että näiden kaikkien vuosien jälkeen vasta tänään, TÄNÄÄN avokkini naurahtaa minulle kun puhun ihmisistä, jotka ovat "epäonnellisia". Neljännes vuosisadan jälkeen minulle paljastuu aamupalapöydässä että sanaa, jota olen koko elämäni käyttänyt, ei ole olemassakaan. Voi tätä suomenruotsalaisuuden kirousta.



Se, jonka mielestä liioittelen nostakoot kätensä ilmaan.



Kiitos...