lauantai 30. lokakuuta 2010

AARGH!

Koko elämäni olen elänyt valheessa! Neljännes vuosisataa minua on pidetty pimennossa! Syntymästäni asti minua on johdettu harhaan. Kuvitella ettei kukaan ole koko tänä aikana korjannut minua. Kertokaa joku, etten ole ainoa, jolle on hiljaa naurettu selän takana!

Miten voi olla että näiden kaikkien vuosien jälkeen vasta tänään, TÄNÄÄN avokkini naurahtaa minulle kun puhun ihmisistä, jotka ovat "epäonnellisia". Neljännes vuosisadan jälkeen minulle paljastuu aamupalapöydässä että sanaa, jota olen koko elämäni käyttänyt, ei ole olemassakaan. Voi tätä suomenruotsalaisuuden kirousta.



Se, jonka mielestä liioittelen nostakoot kätensä ilmaan.



Kiitos...

4 kommenttia:

  1. Kommunikoinnin tärkein tehtävä on kuitenkin tuoda omat ajatukset selkeästi esille. Käytitpä sanoja kuin sanoja niin suomenruotsalaisuuden varjossa annettakoon anteeksi.

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava teksti, tänx. Olin aluksi että "mitä ihmettä". Sitten olin täysin "mitä mitä". Lopuksi sitten nauroin varmaan kymmenisen minuttia (vieläkin naurattaa). Kiitos tästä piristyksestä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille molemmille palautteesta. Minimalistille kiitos lohduttavista sanoista. Näillä mennään :)

    Henkka

    VastaaPoista