Koko eilisen kärsin suhteellisen kovasta kurkkukivusta, jonka rakkaani heti tulkitsi mononukleoosiksi mutta taitaakin olla vaan kurkkumätä...tai joku muu perusjuttu. Me ollaan tuon tytön kanssa molemmat joskus taipuvaisia tulkitsemaan asioita vakavammin kuin mitä ne aikuisten oikeesti ovat. Tämä piirre löytyy selkeesti geeneistä koska sitä esiintyy ainakin mun suvussa karvan verran. Lupaan olla mainitsematta äitini nimeä (bless her).
Nojoo, tää kröhä jatkuu harmikseni tänäänkin ja missasin taas aamujumpat. Kyllä, isot pojat voivat myös käydä aamuisin joogailemassa ja pilatesoimassa ulkona. Tähän kun lisää vielä sen, että kävelen melkein joka aamu sinne paljain jaloin (matkaa on n. 2 km) voi hyvällä omalla tunnolla todeta että olen vinksahtanut. Ainakin jos vertaa siihen tyyppiin, jonka mainitsin edellisessä tekstissä. Tää aamujumppa kulkee nimellä Bootcamp ja se on auttanut mua toooooooodella paljon! Meillä on ollut ihan hurjan hauskaa nää kolme viikkoa ja minä, joka en meinannut ennen yltää polviinikaan, taivun melkein spagaattiin...tai sprigaattiin. En ikinä muista kumpi on kampi.
...Tarkistaessani asian selvisi ettei tätä "sprigaattia" vissiin ole olemassakaan. Aina sitä oppii jotain uutta. Ehkä ruotsiksi on. Lohdutan itseäni sillä.
Puhun varmaan muutenkin kummia koska saan usein kuulla miten asioita ei voi kääntää suoraan ruotsista suomeksi. Ajattelen siis ruotsiksi (tai englanniksi) ja puhuessani suomea joudun kääntämään ajatukset päässäni. Tämän takia puheeni välillä takkuilee :) Yksi, josta saan usein kuulla on, että kirjoitan aina alas asioita. Niitä pitää kuulemma suomeksi kirjoittaa ylös. Hassua. En ole koskaan ihan ymmärtänyt asiaa, ruotsiksi voi kirjoittaa ylös JA alas. Toisaalta ruotsiksi pitää aina tietää onko "hän" tyttö vai poika. "Hon är söt" = "hän on söpö", "han är söt" = "hän olisi söpö ellei olisi mies".
Yksi mikä ihan oikeesti välillä ihmetyttää mua on se ettei suomeksi luokitella erikseen isän ja äidin vanhempia. He ovat kaikki isoäitejä ja -isiä. Ruotsiksi näitä ihmisiä kutsutaan isänäidiksi, -isäksi ja äidinäidiksi, -isäksi. Pakkaa sekoittaa myös se että suomenkielisillä on erilaisia nimityksiä eri isovanhemmille...on mummaa, mummuu, mammaa (eli ruotsiksi "äiti"??), vaaria, isoisää, fafaa, faaria jne jne. Menen aina vähän sekaisin kun ruotsiksi nämä luokitellaan (mielestäni) selkeämmin. Kavereita ärsyttää se, kun pyydän heitä selventämään onko nyt siis kyseessä äidin vai isän äiti vai isä?
Ei ole aina helppoa olla suomenruotsalainen. Onhan se hienoa ymmärtää kahta kieltä mutta kun ei kumpaakaan osaa puhua! Näistä kuvioista varmaan lisää myöhemmin.
Laitanpa kevennykseksi vaikka kuvan meidän kissasta, joka vissiin näki jotain teräsmies-unta. "Is it a bird? Is it a plane?" Ei, Kalle vaan luulee lentävänsä.
P.S. Alan päästä tähän bloggailun makuun! Toivottavasti en kirjoittele liian pitkiä tarinoita...kuten sanoin, olen tässä täys noobie. Onneksi iki-ihana avovaimoni auttaa minua välillä. Saa laittaa kommenttia ja kysellä jos keksii jotain repäisevää :) On hyvä kyseenalaistaa asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti