Serendipi-mikä-teetti?

Serendipiteetti tai serendipity englanniksi. Noin eksoottista nimeä kantavan teorian on väkisinkin pakko olla hyvä.

Koko homma perustuu siihen, että asettaa itselleen tavoitteen määrittelemättä mitenkään sitä, miten siihen pääsee. Kun päästää irti tavoitteestaan ja on avoin kaikille mahdollisuuksille, voi tapahtua mitä tahansa.

Tämä teoria on lähtöisin persialaisesta tarinasta "The Three Princes of Serendip", jonka kolme sankarusta tekevät mitä ihmeellisimpiä löytöjä etsiessään jotain ihan muuta. Serendip on saari, joka nimitettiin myöhemmin Ceyloniksi ja tottelee nykyään nimitystä Sri Lanka. Eli teorian moderni nimike voisi olla Sri Lankapiteetti (rakkaani pyörittelee silmiään) (tiedän, mun olis pakko jättää noi puujalka-jutut kirjoittamatta).

Mutta toi on kyllä ehkä huipuin teoria tänä vuonna! Tiedän hyvin, että kun antaa sattumalle vapaat kädet tehdä tehtävänsä, mitä tahansa voi tapahtua. Kun on avoin kaikelle mahdolliselle (ja mahdottomalle), elämään voi tupsahtaa mitä vaan. Jos tiukasti pitää kiinni siitä, että määränpääni on "tämä" ja siihen pääsen "näin" *paukuttaa etusormea pöytään*, saattaa jättää huomioimatta monet mahdollisuudet! Silmät auki ja mieli avoimena näkee ja huomaa asioita paljon herkemmin.

Tähän väliin pieni kevennys..

Kalle on välillä vähän nyrpeenä kun se aina siepataan syliin ja sitä silitetään vaikkei se haluaisikaan. Ymmärrän kyllä että kissan pitää itse saada valita milloin ottaa hellyydenosoituksia vastaan mutta kun toi karvaturri on vaan niin suunnattoman suloinen. Kärsikööt kohtalostaan!

Mutta joo, aion itse ehdottomasti kokeilla tota serendipiteetti-juttua. Mitä siinä voi hävitä? Ei mitään? Loistavaa. I'm in! Yleisestikin mun mielestä kannattaa aina kokeilla kaikkea mikä tuntuu vähänkin hyvältä ja oikealta. Olen kyllä polkaissut varpaani monen pöydän kulmaan mutta sitä kautta on myös moni pöytä löytynyt. Kokeilenpa vaihteeksi silmien avaamista ja avoimuutta kaikille vaihtoehdoille. Let's SEE what happens :)

Henkka

P.S. Sain muuten vihdoinkin päivitettyä sen remixin, josta puhuin viime postauksessa, myspaceen ja jos haluat kuulla sen, klikkaa tästä!  Kiitän ja kuittaan!



Ylin kuva: http://musikality.net/

Tarottia

Meinasin laittaa otsikoksi "Hihhulihommia" mutta tajusin haluavani selittää tämän homman pyytelemättä sitä keneltäkään anteeksi.

Aloitan paljastamalla etten usko, että tarot-kortteihin liittyy mitään yliluonnollista. Ne ovat paperista tehtyjä kortteja. Niissä ei elä henkiä, ne eivät puhu eivätkä ennusta tulevaisuutta. En ainakaan usko niiden tekevän niin. Voin olla väärässä.

Uskon tarotkorttien kertovan asioita, joita ei ehkä ole itsestään tajunnut. Niiden avulla voi löytyä vastauksia, joita ei muuten ehkä olisi keksinyt...tai siis näin voi käydä jos osaa lukea niitä. Oon monta kertaa hämmästynyt kun kortit kertoo asioita, jotka tuntuvat niin itsestään selviltä mutta joita ei vaan oo itse tajunnut. Hieno keksintö siis. Oli niissä henkiä tai ei.

Tein eilen tarot-tulkinnan (huomaa tulkinta, ei ennustus). Kortit viestivät seuraavaa (oma vapaa tulkinta):

Uusi elämänvaihe on alkamassa ja tämä vaatii rohkeutta laittaa rattaat pyörimään. Peloista pitää päästää irti koska edessä häämöttää taistelu, joka on pakko käydä. Nyt on tärkeää pitää omista mielipiteistä kiinni eikä ottaa liikaa vaikutteita muista. Kannattaa keskittyä omaan elämään koska itse yksin luon omat olosuhteet sille.

Jee, jee. Tiedän, toi on sovellettavissa monen muunkin elämään mutta ehkä just sen takia ne kortit toimii. Kuten sanoin, en usko tarot-korttien ennustavan kenenkään tulevaisuutta, sen sijaan uskon niiden selkeyttävän ajatuksia ja aukaisevan silmiä uusille mahdollisuuksille.

Oon päässyt harjoittelemaan raksuni kanssa noita tulkintoja koska tekemällähän oppii parhaiten. Se on ollut tosi antoisaa koska huomaa miten joka kerta tulee ihan erilaisia tulkintoja ja ne kortit oikeesti kertoo tärkeitä asioita.

Nojoo, nyt painun unten maille. Ehkä ens kerralla on taas jotain tavallisempaa tekstiä. Nyt lopetan.

Tack och adjö!

Henkka hurahti. Taas. Surprise..

                          Korupaja toiminnassa (päätettiin purkaa 90% koruistamme)

Toi otsikko kuvailee osuvasti ehkä joka kolmatta päivää elämässäni. Taisinkin jo mainita (ehkä sata kertaa) että innostun helposti. Tässä jälleen loistava esimerkki siitä.

Avokkini lueskeli jotain korublogia ja esitteli niitä kuvia mullekin. Tämä tapahtui lauantaina. Kello oli ehkä just ja just kymmenen. Aamulla. Tajusin et "hei, ehkä mä osaisin kans tehdä tollasia". Mikään ei ole mahdotonta jne jne

Inspiraatio iski lujaa oikean aivolohkon takalaitaan ja oltiin tuntia myöhemmin jo Suomalaisessa kirjakaupassa ostamassa kirjaa korujen valmistuksesta. Päivän saldo (noin kaksi tuntia myöhemmin):
Yksi kirja, 600 helmeä, 4000 lasihelyä, täydellinen korunvalmistus-setti, metalli- ja vahalankaa ja melkein parinsadan euron edestä kuitteja. Ei paha. Perus lauantai.

Joku muu parikymppinen jäbä saattais olla lauantai-iltana huitelemassa jossain pitkin Helsingin katuja ja kapakoita mutta en minä, ehei! Mä olin jo pari vuotta sitten niillä samaisilla kujilla. Silloin elämään ei kyl paljon muuta mahtunutkaan. Sekin oli ihan hullun hauskaa ja voin suositella muillekin mutta aikansa kutakin. Nyt pitsinnypläystä ja koruja. Oho!

Saas nähdä kauanko tätä innostusta kestää. Viime syksynä (...tää on ehkä maailman noloin juttu!!) innostuttiin virkkaamisesta. Ouch. Tiedän. Sitä ei tosin kestänyt kuin kuukausi. Verkkokellari on vieläkin pullollaan virkkuukoukkuja, lankoja, neuloja ja puikkoja. Ihan siltä varalta että kiinnostus palaisi.

Tossa yllä ensimmäinen aikaansaannokseni (ei siis liity virkkaamiseen). Suunnittelusta en voi ottaa kunniaa koska rakkaani suunnitteli korun alusta loppuun asti. Ketjun punomisesta kuitenkin otan kaiken kunnian! Korun ainoat valmiit osat ovat lukko ja kivet.

Tässä sama nakki, lasihelmet ja lukko tuli valmiina, muut osaset olen kutonut itse. Kahdessa päivässä kaksi korua. I'm on fire, baby! (veikkaan että avovaimoni naurahti just)

Tein sunnuntaina remiksin yhdestä bändin biisistä. Siitä olen vähintään yhtä ylpeä kuin näistä koruista. Sitä ei valitettavasti saa tähän soimaan. Too bad. Yritin laittaa sitä MySpaceen mutta siellä oltiin tehty täysremppa enkä tajua enään mitenpäin sitä kuuluu katsoa. Laitan linkin kun saan sen toimimaan.

Ciao!

Työjuttuja..

                    http://www.xhland.net/the-business-of-real-estate/

Teen työkseni kiinteistönvälittäjän hommia. Ehkä mainitsin, ehkä en. Tämä on ala, josta nautin todella paljon. Saan tavata uusia ihmisiä ja työnkuva vaihtelee koko ajan. Nautin eniten just tästä vapaudesta ja siitä, että saan itse määritellä miten hoidan hommani (pyrin aina tekemään parhaani). Eilinen oli kuitenkin huippu esimerkki siitä miten hauskaa ja antoisaa tämä työ voi olla!

Yhdestä rivitalosta hyväksyttiin just ostotarjous ja kävimme omistajien luona nappaamassa heiltä allekirjoitukset papereihin. Ollaan alusta asti tultu loistavasti toimeen näiden omistajien kanssa ja juttua on riittänyt aina kun ollaan nähty. Eilinen ei ollut poikkeus.

Nimikirjoituksen hakeminen kestää yleensä viisitoista minuuttia. Meillä meni kolme. Tuntia. (hoidamme kohdetta avovaimoni kanssa)

Sovitaan vaikka että omistajien nimet ovat Matti ja Tarja. He olivat kattaneet pöydän kauniisti, keittäneet kahvit ja teet ja ostaneet paketillisen donitseja (voin myös kuvitella että Tarja on siivonnut kotiaan hiki otsalla - hänellä on taipumusta siihen). Saatiin kyllä allekirjoitus aika heti mutta jäätiin kiinni suistamme. Juttelimme kaikesta, hammaslääkäreistä kauhuelokuviin ja rap-musiikkista lasten kasvatukseen (huom. meillä ei edes ole lapsia :D)!

Kuten Tarjakin taisi sanoa, siinä seurassa on tosi helppo olla oma itsensä. Kaikki tuntui niin luonnolliselta, ihan kuin oltais tunnettu jo iät ja ajat. Ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä avovaimoni kutsuessa heidät meille syömään, että Matti ja Tarja vastasivat (hetkeäkään harkitsematta) "kyllä". Näinhän ei voi asiakkaidensa kanssa tehdä. Ei Suomessa ainakaan. Sehän on aivan luonnotonta! :)

Hassua miten näitä uusia ystäviä löytääkään! Tuntuu kuin yhtäkkiä elämääni olisi alkanut tulvia juuri oikeat ihmiset. Kaikki tuntuu niin helpolta. Hämmästyttävää. Vai onko? :)

Nyt aion olla hippi ja toivottaa kaikille lukijoille paljon rakkautta! Sitä ei oo koskaan liikaa :)
(vanha minäni kääntyy haudassaan!!)

Kissamme

"Vain kissojen ystävät tietävät,
millaista on omata turkispäällysteinen,
musikaalinen ja jäähtymätön
kuumavesipullo"

-Susanne Millen




Kalle oli kyllä taas niin hellyyttävän näköinen kun se tuhisi korissaan aamulla. Tätä ennen samainen nukkumatti oli tosin juossut hulluna meidän molempien koivissa, mourunnut kuin maailmanloppu olisi tulossa ja kynsinyt sohvaa kuin se olisi syönyt Kallen viimeisen raksun. Ei, kyseessä ei ole riivattu vaan nälkäinen kissa. Yritetään nyt totutella tätä turkispäällysteistä muusikkoa syömään aamu- ja iltapalat yhdeksältä. Tähän asti sille on tarjoiltu ruokaa heti kun ensimmäinen meistä (minä) herää. Tämä on johtanut siihen että kun minä arkiaamuisin herään kuudelta, Kalle on päättänyt, että myös lauantaisin aamupala tarjoillaan kuudelta. Tottakai. Joskus nukumme molemmat vähän sikeämmin ja tämähän ottaa pientä kissaa ihan suunnattomasti kaaliin. Kun ei kissakonsertto seka-mollissa toimi niin meitä tullaan läpsimään päähän. Hellästi mutta tarpeeksi päättäväisesti että katti saa huomion. Sitten konsertti jatkuu. Mitä elämä olisikaan ilman moista eläintä? <3


Tänään on kyllä mullakin ollut tosi chilli päivä. Kipsuna kun olen, en ole tehnyt mitään. Tiskitkin huitaisin vasta juuri. Nyt istun koneella. Taas. Huomenna olisi tapaaminen neiti pankkivirkailijan kanssa ja neuvotellaan miten, milloin ja minkälainen asuntolaina voitaisiin saada. Vähän kyllä jännittää. Ollaan bongattu jo pari varteenotettavaa vaihtoehtoa. Ei lainaa vaan asuntoa. Tuntuu hassulta maksaa vuokraa kun samaan hintaan maksettaisi samankokoista (tai jopa isompaa) omistusasuntoa samalta alueelta. Ollaan katsottu myös remppakohteita, joista tosin kiinnostavin myytiin just. Välittäjä kyllä paljasti että edellisen omistajan 12 kissaa oli merkkaillut siellä aika ahkerasti eikä haju ollut millään tavalla miellyttävä.

Tässä vielä aamuinen aamupalani: vihersmoothie ja kuppi luomumustaherukka-teetä


..ja sen ohje:


Eteläinen vihersmoothie


1/2 Luomu cantaloupe (oli muuten paras cantaloupe ikinä!!)
1/2 Luomu ananas
1/2 ruukkua luomu tammenlehtisalaattia
1 tl Lucuma-jauhetta
1 tl Maca-jauhetta
1 dl Sitruunavettä
Muutama goji-marja
Ripaus suolaa


Kaikki blenderiin kauniiseen kekoon ja römpsäytetään kasaan. Kannattaa möyhentää kunnolla että ananaskin menee ihan sileäksi. Suosittelen!


Cheers!

Hyvää huomenta Suomi!

*HAU-KO-TUS*


Koko eilisen kärsin suhteellisen kovasta kurkkukivusta, jonka rakkaani heti tulkitsi mononukleoosiksi mutta taitaakin olla vaan kurkkumätä...tai joku muu perusjuttu. Me ollaan tuon tytön kanssa molemmat joskus taipuvaisia tulkitsemaan asioita vakavammin kuin mitä ne aikuisten oikeesti ovat. Tämä piirre löytyy selkeesti geeneistä koska sitä esiintyy ainakin mun suvussa karvan verran. Lupaan olla mainitsematta äitini nimeä (bless her).


Nojoo, tää kröhä jatkuu harmikseni tänäänkin ja missasin taas aamujumpat. Kyllä, isot pojat voivat myös käydä aamuisin joogailemassa ja pilatesoimassa ulkona. Tähän kun lisää vielä sen, että kävelen melkein joka aamu sinne paljain jaloin (matkaa on n. 2 km) voi hyvällä omalla tunnolla todeta että olen vinksahtanut. Ainakin jos vertaa siihen tyyppiin, jonka mainitsin edellisessä tekstissä. Tää aamujumppa kulkee nimellä Bootcamp ja se on auttanut mua toooooooodella paljon! Meillä on ollut ihan hurjan hauskaa nää kolme viikkoa ja minä, joka en meinannut ennen yltää polviinikaan, taivun melkein spagaattiin...tai sprigaattiin. En ikinä muista kumpi on kampi.
...Tarkistaessani asian selvisi ettei tätä "sprigaattia" vissiin ole olemassakaan. Aina sitä oppii jotain uutta. Ehkä ruotsiksi on. Lohdutan itseäni sillä.


Puhun varmaan muutenkin kummia koska saan usein kuulla miten asioita ei voi kääntää suoraan ruotsista suomeksi. Ajattelen siis ruotsiksi (tai englanniksi) ja puhuessani suomea joudun kääntämään ajatukset päässäni. Tämän takia puheeni välillä takkuilee :) Yksi, josta saan usein kuulla on, että kirjoitan aina alas asioita. Niitä pitää kuulemma suomeksi kirjoittaa ylös. Hassua. En ole koskaan ihan ymmärtänyt asiaa, ruotsiksi voi kirjoittaa ylös JA alas. Toisaalta ruotsiksi pitää aina tietää onko "hän" tyttö vai poika. "Hon är söt" = "hän on söpö", "han är söt" = "hän olisi söpö ellei olisi mies".


Yksi mikä ihan oikeesti välillä ihmetyttää mua on se ettei suomeksi luokitella erikseen isän ja äidin vanhempia. He ovat kaikki isoäitejä ja -isiä. Ruotsiksi näitä ihmisiä kutsutaan isänäidiksi, -isäksi ja äidinäidiksi, -isäksi. Pakkaa sekoittaa myös se että suomenkielisillä on erilaisia nimityksiä eri isovanhemmille...on mummaa, mummuu, mammaa (eli ruotsiksi "äiti"??), vaaria, isoisää, fafaa, faaria jne jne. Menen aina vähän sekaisin kun ruotsiksi nämä luokitellaan (mielestäni) selkeämmin. Kavereita ärsyttää se, kun pyydän heitä selventämään onko nyt siis kyseessä äidin vai isän äiti vai isä?


Ei ole aina helppoa olla suomenruotsalainen. Onhan se hienoa ymmärtää kahta kieltä mutta kun ei kumpaakaan osaa puhua! Näistä kuvioista varmaan lisää myöhemmin.
Laitanpa kevennykseksi vaikka kuvan meidän kissasta, joka vissiin näki jotain teräsmies-unta. "Is it a bird? Is it a plane?" Ei, Kalle vaan luulee lentävänsä.

P.S. Alan päästä tähän bloggailun makuun! Toivottavasti en kirjoittele liian pitkiä tarinoita...kuten sanoin, olen tässä täys noobie. Onneksi iki-ihana avovaimoni auttaa minua välillä. Saa laittaa kommenttia ja kysellä jos keksii jotain repäisevää :) On hyvä kyseenalaistaa asioita!

Back in business...ekaa kertaa

Nonniin! Nyt lähti hommat hanskasta mutta haitanneeko tuo kun hanskat ovat olleet jo vuosia hukassa? Minä, joka olen aina vastustanut tietokoneita ja "turhaa" surffailua, minä istun nyt turpa ruutuun liimautuneena (osittain kehnon näköni takia)...(siristelen myös silmiäni). Amazing! En tosin jaksa ottaa kauheasti paineita tästä muodonmuutoksesta koska niin moni muu asia on ehtinyt muuttua niin lyhyessä ajassa. Jotain tapahtui sille nuorelle miehelle, jolle ennen maistui niin alkoholi kuin tupakka, krapulakepsut ja lauantaipizzat, keikkailu ja kavereiden kanssa sotkeminen kapakoissa. Tämä juopotteleva herra Nikotinisti-kitaristi koki myös tarpeelliseksi paheksua ituhippejä ja näki pakolliseksi tehdä niin monta työtä samanaikaisesti ettei pää meinannut kestää. Hittoon tasapaino ja elämästä nauttiminen! Eläköön stressi ja sen taltuttaminen viinalla!


Tää blogi on varmaan eräänlainen kaapista ulos tuleminen/vapautuminen (rakkailleni lohdutukseksi tämä ei liity seksuaaliseen suuntautumiseeni), koska vaikken kehtaa kertoa kaikille kavereilleni kaikista ihmeellisyyksistä, joita olen kokenut, aion nyt möläyttää kaiken koko maailmalle ...tai ainakin kaikille suomea puhuville (..jotka eksyvät tänne). Onneksi olkoon siis, juuri Sinä olet etuoikeutettu. Tavallaanhan tämän voi tulkita niin että sinä, rakas lukijani, olet jollain tasolla läheisempi kuin moni hyvä ystäväni. Kuulostaa vähän kalseelta. Kuuluu ehkä suomalaisiin piirteisiini.


Tämä bloggaaminen ei oo mulle kovinkaan tuttua. En siis tiedä asiasta juuri mitään. Avovaimoni, hänen sisko, personal trainerini ja varmaan sata muuta tuttua harrastaa tätä mutta itselleni tää on vielä vähän sumuista puuhaa. Hiippailen parhaillaan hämärän rajamailla. Biisien kirjoittaminen on tosin ollut pitkäaikainen harrastukseni ja sitä kautta tunteiden vuodattaminen tekstimuotoon ei oo ihan outoa. Katsotaan mitä tapahtuu. Odotan itse ainakin innolla! Tarjolla on varmaan höpinöitä musiikista, sen tuottamisprojekteista, kiinteistökommelluksista, oivalluksista, raakaruoasta, piirrustelusta, kaikesta suomenruotsalaisesta ja toivottavasti muista muita kiinnostavista aiheista. Hyppää siis kyytiin, tätä kirjoitusvimmaa ei tule pysäyttämään mikään!! Tulossa on siis säännöllisiä päivityksiä! Päivittelen muutenkin paljon. Joskus liikaa. (avovaimoni kommentoi usein ontuvaa puujalkahuumoriani, bless her)


Huhhuh! Tulipa nyt sitten aloitettua tämäkin. Tai no, eikai tää oo mitään verrattuna siihen mitä olisin voinut jo paljastaa mutta ehkäpä mä nyt hengähdän hetkeksi, selkeytän ajatukseni (meditoin siis) ja jatkan selostusta ensi kerralla. Siihen kertaan!


Auf wiedersehen ja kiitos seurastasi!