perjantai 3. syyskuuta 2010

Sweet dreams

Wow! Oli aika mahtava uni viime yönä. Olin kertomassa sitä prinsessalleni mutta hän nukahti, ajattelin kirjoittaa sen vihkoon mutten löytänyt sopivaa. Onneksi keksin että voin tekstailla sen tänne niin koko maailma (tai ainakin sen kolme asukkia) voi lukea tämän! Yay! Here we go. Ainiin, unessani seikkaili minun lisäksi pikkuveljeni ja rakkaani. Nimeän heidät Rolleksi ja Tiinaksi.

Päätettiin Tiinan ja Rollen kanssa ryöstää pankki. Kaikki oli loppuun asti suunniteltu ja meillä oli asiaankuuluva varustus (kopioitu leffoista Ocean's eleven ja Mission impossible). Murtauduimme jättimäiseen rakennukseen, joka ei kyllä näyttänyt ollenkaan pankilta, ja käynnistimme tahallaan hälytyksen (en tiedä miksi). Tainnutimme parit vartijat alakerrassa ja etenimme hissillä yläkerroksiin.

Kun saavuimme ylimpään kerrokseen, aloimme etsiä pankkiholvia. En tiennyt ollenkaan minkä näköinen se olisi. Löysin kuitenkin vaan jonkun työhuoneen, joka oli koostaan ja sisustuksestaan päätellen pankinjohtajan piste. Siellä oli jättimäinen pöytä, jolla oli kasoittain ... HELMIÄ! WHAT?? Se pöytä oli tosiaan notkollaan koruntekotarvikkeita.

Helmet oli kullattuja ja hopeisia ja tajusin nopeasti että kaikki mitä siinä oli, oli erittäin arvokasta. Tyhjensin luonnollisesti koko pöydän. Onneksi oli mukana meidän korunvalmistuslaukku! Viereisessä pöydässä oli valmiita koruja ja päätin napata nekin. Tiesin että jo näillä eväillä voidaan ostaa oma saari. Tiina ja Rolle olivat vissiin löytäneet kassakaapin ja tyhjentäneet sen koska kun kuulimme FBI agenttien lähestyvän kerrostamme, emme panikoineet (luonnollisesti juuri FBI halusi napata meidät).

Riensimme katolle ja tajusimme että ainoa vaihtoehto on hypätä. Siinä vaiheessa ymmärsin että kyseessä on uni ja ettei tarvitse pelätä mitään. En voi kuolla. Jee. Meinasin ensin kertoa siitä Tiinalle ja Rollelle mutta tajusin heidän vaan olevan osa mun unta ja etteivät he varmaan hyötyisi siitä tiedosta paljoakaan.

Me hypättiin siis katolta tietämättä miten meille käy. Onneksi itse James Bond oli varmaan pakannut meille laskuvarjot ja liitelimmekin näppärästi väjytyksen yli turvaan. Tai niin me luultiin.

Kun laskeuduttiin siellä olikin jo koko armeija piirittämässä meitä. Meidän ympärille asennettiin jotkut automaattikiväärit, jotka ampuisivat meidät jos yritetään paeta. Se oli aika jännää. Yhtäkkiä tajusin et meillä oli käsissä jotkut oudot pallot. Magneettipallot. Keksin nerokkaan pakosuunnitelman.

Kohta jostain horisontin takaa pyyhälsi kolihepteri meidän yläpuolelle ja silläkin oli MAGNEETIT. Kyljissään. Me singahdettiin ilmaan ennenkuin rynnäkkökiväärit ehti alkaa tulittaan meitä ja päästiin matkaan taas. Uni päättyi siihen että armeijan helikopteri lähti myös matkaan. Me tehtiin äkkipysähdys ja naamioitiin kulkuneuvomme niin, ettei kukaan meitä bongaisi. Nyt oltiin siis rikkaita ja turvassa. Ihana uni.

Tommoset unet on tosi mahtavia kun tietää että näkee unta ja voi kontrolloida sitä mitä tapahtuu! Ja vaikka tiesin sen olevan unta, en ajatellut sitä ollenkaan. Tiesin vaan että voin vaikuttaa asioihin ja ettei mulle voi käydä huonosti. Tästä päivästä tulee upea!!

Itse asiassa uskon että koko elämä toimii samalla tavalla. Pystyn itse vaikuttamaan siihen mitä täällä tapahtuu eikä mulle voi käydä huonosti. Toi elämän hallinta on ehkä vielä vähän alkutekijöissään mutta ainakin oon saanut houkuteltua todella paljon hyvää tähän elämäiseen. Eläköön vetovoiman lait.

TTYL

Henkka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti