Yippee-ki-yay m#!*&!f%$#er

On ollut aikamoinen viime viikko! Tekemistä on ollut vaikka muille jakaa ja oon istunut paljon auton ratissa miettien syntyjä syviä. Tekemisen paljoutta ei helpota se että opin juuri tekemään hopearenkaita järkevästi eikä myöskään se että löysin parin ketjun ohjeet netistä (tuli halvemmaksi kuin kurssi, jolle olin ilmoittautumassa). Syksykin on vissiin tehnyt tuloaan...

Oli pakko tarttua kameraan aamulla kun ekaa kertaa oli parvekkeen akkunat jäässä. Oli jotenkin taianomainen näky kun aurinko nousee huurteisten lasien takana. Jos vielä osaisin kuvata paremmin tästä olisi saattanut saada paremman käsityksen. Nyt joudut tyytymään tietoon, että näky oli upea :)



Syksy toi tullessaan kuoleman. Kuoleman meidän olohuoneen kasville, jota oltiin epätoivoisesti yritetty pitää hengissä. Kasvi-raukka oli välillä äitini luona hoidossa, jonka jälkeen se jaksoi taas kukoistaa mutta nyt jouduttiin heittämään se pois. Se alkoi olemaan jo aika säälittävä näky. Tässä kuva siitä..

Me ei olla kovinkaan vakuuttavia viherpeukaloita. Onnistumme jostain syystä nirhaamaan kasvin kuin kasvin. Itse olen aina ollut toivoton kukkien hoitaja mutta valitettavasti myös avopuolisoni on melko neuvoton kasvien kanssa. Yhdessä me olemme suunnattoman tehokkaita viherkasvien teloittajia. Too bad.












Olen saanut aikani kulumaan melko hyvin korujen nypläämisen parissa. Nyt olen siirtynyt kokonaan käyttämään aitoa hopeaa, koska se on huomattavasti hienomman näköistä eikä aiheuta allergioita (kuten se täysin allergiavapaa hopeapäällystetty lanka, jota ostelin halvan hinnan takia).

Tässä punomani kuningasketju. Aika helppo ketju vaikka siinä kuluikin useampi tunti. Hopeaakin meni reilu 10 metriä. Ei siis mikään ihan halpa väkerrys :) Ajattelin siitä tulevan just sopivan miehekäs oman kaulani ympärille mutta valitettavasti lopputulos ei ollutkaan kauhean maskuliininen.

Koru meni tosin kaupaksi aika heti ja onneksi hely löysi uuden onnellisen omistajan. Tilauksia on muutenkin ollut aika reilun puoleisesti ja ongelmana onkin se etten ehdi tehdä samaa vauhtia kuin niitä pyydetään. Parempi kuitenkin näin päin.

Tässä värkkäämäni boxchain (jolla varmaan on suomenkielinenkin haukkumanimi). Tuon punomisessa ei enään mene kovinkaan paljon aikaa. Niitä on tullut punottua sormet verillä :)

Syy, miksi olen viihtynyt hopean parissa niin paljon on se että sain vihdoin hankittua tarvittavat työkalut.

Tässä työpisteeni..

Uusi sahani..

                                                                 ja ruuvipenkki (oikea termi?)

Jep, jep...seuraavaksi harjoittelen hopealangan virkkaamista ja piina-ketjua.

Siitä lisää myöhemmin..

Cheerio!