Oh, fog it!
Aika hullua että eletään jo lokakuuta. Vastahan me odotettiin kesää ja hetki sitten oli heinäkuu. Miten nämä kuukaudet oikein menevät??
On kuitenkin tosi hieno ilma. Sumu on valloittanut Rastaspuiston ja tekisi kauheesti mieli lähteä köpöttelemään kameran kanssa metsään. Sääli ettei jaksa :) Onneksi kamerasta loppui akku, joten voin laittaa laiskuuteni sen syyksi.
Tuli muuten mieleen yksi aihe, josta olen meinannut kirjoittaa jo monta kertaa. Päiväunet. Olen hiuksen verran kateellinen puolisolleni, joka voi napata päikkärit silloin kun siltä tuntuu. Minä en. Anna kun selitän..
Normaalistihan päiväunet toimivat niin että painuu pehkuihin ja nukkuu pari tuntia, heräten virkeänä ja valmiina uusiin haasteisiin. Mun päiväunet sujuu näin:
1. Menen vastahakoisesti makuulle
2. Nukahdan silmänräpäyksessä
3. Nukun seuraavaan aamuun asti
Ei hyvä.
Kuvio muuttuu helvetilliseksi, jos on pakko nousta sen parin tunnin päästä ylös. Koko lähisuku tietää ettei mua saa MISSÄÄN TAPAUKSESSA päästää päiväunille. Mua ei saa kirveelläkään enään sängystä ylös ja jos saa, sitä seuraa neljän tunnin mittainen kiukuttelu ja tappelu, jolla ei ole mitään rajoja.
En tiedä mistä johtuu, etten osaa herätä kun kerran olen nukkumaan päässyt. Ehkä olen uniriippuvainen. Unisti. Yritän parhaani mukaan vältellä päikkäreitä vaikka ne välillä tuntuisivatkin houkuttelevilta. Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko meitä uninistejä enemmänkin? Is there anyone out there?
Kauniita unia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti