AARGH!

Koko elämäni olen elänyt valheessa! Neljännes vuosisataa minua on pidetty pimennossa! Syntymästäni asti minua on johdettu harhaan. Kuvitella ettei kukaan ole koko tänä aikana korjannut minua. Kertokaa joku, etten ole ainoa, jolle on hiljaa naurettu selän takana!

Miten voi olla että näiden kaikkien vuosien jälkeen vasta tänään, TÄNÄÄN avokkini naurahtaa minulle kun puhun ihmisistä, jotka ovat "epäonnellisia". Neljännes vuosisadan jälkeen minulle paljastuu aamupalapöydässä että sanaa, jota olen koko elämäni käyttänyt, ei ole olemassakaan. Voi tätä suomenruotsalaisuuden kirousta.



Se, jonka mielestä liioittelen nostakoot kätensä ilmaan.



Kiitos...

Koruloru

Otsikon aiheesta poiketen aloitan kertomalla näistä ihmeellisistä ilmestyksistä meidän ikkunoissa. Yksi aamu huomasin että ikkunoissamme on erilaisia kuvioita, jotka muistuttavat etäisesti erilaisia lastenvaunun renkaita. Tämä ei tosin tunnu selittävän ilmiötä koska kuviot ovat uloimmissa ikkunoissa, kahden metrin korkeudessa lattiasta ja viistoista metriä maasta. Ehkä meillä on käynyt ufoja. Jotka ovat piirtäneet renkaita ikkunoihin. Jännittävää.

Sitten takaisin aiheeseeni. Korut. Huhhuh. On ollut monta tilausta ja lisää vaan tuntuu tulevan. Kiitos kaikille tilaajille! En olisi pari kuukautta sitten uskonut metalliväkerrysteni saavuttavan minkäänlaista huomiota missään. Toisin kävi. Nyt olen oppinut taas uuden ketjun ja laittelenkin kuvia heti kun saan niitä otettua.

Muutama kaveri on säikähtänyt hintaa ja ymmärrän että 60-120€ kaulakorusta on aika paljon hintaa jos ei hopeakoruja oltu budjetoitu kuukauden menoihin. Keksinkin juuri siihen ratkaisun. Alan tekemään ketjut myös hopeoidusta langasta, jolloin hinta tippuu alle puoleen :) Budjettikoruja :D

Tämä viikonloppu taitaa mennä enemmän tai vähemmän korujen parissa. En edes muista milloin viimeksi olen käynyt ulkona baareilemassa. Asia ei kuitenkaan harmita mua ollenkaan koska olen ehtinyt saamaan niin paljon kaikkea aikaiseksi. Sitäpaitsi olen saanut viettää laatuaikaa rakkaani kanssa! Elämä tuntuu just nyt tosi kevyeltä ja ihanalta :) Love is in the air (korny? yes, I know)

Jos korujen väkertäminen kiinnostaa ja renkaita on kasapäin niin suosittelen kokeilemaan ainakin kuningasketjua. Löysin (mielestäni) tosi selkeän ohjeen ja ketju on aika helppo tehdä. Piinaketjuun mulla meni useampi tunti ja ensimmäiset kuusi lenkkiä kesti melkein tunnin saada linkitettyä mutta lopputulos on upea! Klikkaa siis tästä jos haluat itsekin oppia :)

That's all for tonight folks!

Kalle sanoi "hei"

Ihmettelyjä..

Usein löydän itseni kirjoittelemasta näitä tekstejä just aamulla. Hyvin aikaisin aamulla. Kello on kuusi. Maanantai-aamuna. Luulisi että illalla tulisi tuuleteltua päivän tapahtumia mutta minäpä istunkin jo ennen auringonnousua tallentamassa ajatuksiani. Ehkä tämä johtuu siitä että olen yön aikana saanut sulateltua kaikki tapahtumat tai ehkä olen niin vanha etten enään jaksa roikkua iltaisin edes koneen ääressä...ei, ei tarvitse vastata :)

Viikonlopun aikana sain tosiaan vaikka mitä aikaiseksi. Viidestä korutilauksesta sain kolme valmiiksi ja harrastus, josta olen tainnut tähän asti vaieta, sai uutta tuulta purjeisiin. Avovaimoni innostui vuosi sitten neulomisesta ja minä siinä samalla. Nyt tämä vuoden päivät uinunut kipinä syttyi uudelleen. Ja sytytti puikotkin. Ollaan nelin käsin kudottu puikot sauhuten reilun viikon. Tässä pari aikaan saannosta..

Päiväpeitto, joka teki tuloaan noin sata tuntia mutta joka eilen illalla purettiin. Oltais kudottu vielä kolmesataa tuntia yhtä soittoa ennenkuin peitto olisi valmistunut. Oli aika tehdä tilaa uusille projekteille :)

Pipo valmistui reilussa tunnissa ja on to-de-lla lämmin. 

Pipo on siis todistetusti ollut päässäni ainakin kerran. Kuvista ei valitettavasti näy suurinta ylpeyden aihettani, lähes virheetöntä joustinneuletta. Jep, olen aika sekaisin oleva mies :) Pahoittelut lähimmäisilleni!

Kutomisen ja virkkaamisen lisäksi olen värkkäillyt niitä koruja (lieneekö yhtään sen miehekkäämpää?) ja tuloksena olisi tämä trio..

Kaikki korut hopeaa ja jokaisen renkaan ja osan olen omin käsin siitä langasta vääntänyt. Toi ensimmäinen rannekoru vasemmalta on kuningasketjua, jonka opin viime viikolla. Sitä on tosi hauska punoa. Siinä menee ihan jumalattomasti aikaa mutta sitä on tosi hauska punoa. On mullakin harrastukset. 

Olen nyt virallisesti päässyt hopean makuun. En suostu enään työstämään sitä hopeoitua metallilankaa. Aito hopea on paljon painavampaa ja tuntuu paremmalta. Hinta-ero on myös aikamoinen. Siinä missä metri hopeoitua lankaa maksaa 0,45€ maksaa aito hopea melkein 8€. 

Ainiin, tässä vielä suurennos siitä kuningasketjusta..

Ja lopuksi, surprise, surprise, KISSAKUVIA!! :D

Saa sanoa kun kissa-mitta alkaa täyttymään...toisaalta, onhan niitä muitakin blogeja, joissa ei joku hullu kissafriikki laittele jokaiseen postaukseen kuvia viattomista kissoistaan. 

Thanks for reading! :)

Henkka

P.S. Aika mahtavaa että tässä meni tonnin kävijämäärä rikki! En olis ikinä uskonut silloin kun aloin kirjoittamaan. Jättikokoinen kiitos kaikille lukijoilleni! :)

Sunday morning!

Huomenta kaikille! :) Tänään on ehkä elämäni paras päivä tähän asti :) Oon saanut nukuttua hyvin ja tarpeeksi, ulkona möllöttävä syys-sää viittaa siihen ettei tarvitse tehdä mitään kehittävää tänään ja onneksi eilen peruuntui tämänpäiväinen asuntoesittelykin, eli vapaalla ollaan!

On pitänyt kertoa viimeisestä asiakkaastani, joka on aikamoinen tapaus. Tarina alkoi kun satuin roikkumaan toimistolla yksi päivä ja sisään kömpi vähän raihnaisen näköinen vanhus. Hän kysyi Marko Kemppaista (toimistollamme ei siis sen nimistä henkilöä ole) mutta tyytyi minuun kun ei Marko ollut tavoitettavissa.

Asiakas, jonka nyt nimeän Hanneleksi, oli ensin vuokraamassa, sitten myymässä ja sitten vuokraamassa asuntoaan. Tarinaa riitti kolmeksi tunniksi ja minulla alkoi jo olemaan kiire seuraaville asioille. Olin myös juuri irtisanoutunut enkä millään olisi kokenut tarpeelliseksi kuunnella Hannelen kertomuksia hänen 40 vuotiaasta urasta opettajana. Saimme sovittua uuden tapaamisen parin päivän päähän ja silloin oli edessä sama kolmen tunnin juttu-tuokio, jota onneksi seurasi toimeksiantosopimus.

Tänään olisi ollut ensimmäinen näyttö mutta _valitettavasti_ Hannelle soitti eilen ja peruutti esittelyn oman muuttohässäkän vuoksi. Voi harmi!

Ainiin, irtisanoutuminen, jonka äkkiseltään mainitsin on siis totta. Irtisanouduin firmasta koska en ole saanut palkkaa kolmeen kuukauteen kun yrityksellä menee vähän huonosti. Oon kuitenkin työskennellyt koko kesän ja myynyt asuntoja tasaiseen tahtiin mutta valitettavasti toimiston muut tekijät eivät olleet tarpeeksi aikaan saavia. Tiedän että saan ne rahat tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin mutta tulkitsen ton merkkinä siitä että on aika hakeutua vihreämmille vesille (kuten sanonta nykyään kuuluu).

Kuviot on vielä aika epäselvät mutta antaa olla. Koruja on mennyt yllättävän tiuhaan tahtiin kaupaksi, olen (avokkini kanssa) perustamassa omaa yritystä ja onhan äidilläni turva-alalla toimiva perheyritys, joka on onneksi aina tiukan paikan tullen tarjonnut töitä :) Ei auta muu kuin porskutella eteenpäin :)

Näillä sanoilla ja tunnelmilla!

Henksson

Yippee-ki-yay m#!*&!f%$#er

On ollut aikamoinen viime viikko! Tekemistä on ollut vaikka muille jakaa ja oon istunut paljon auton ratissa miettien syntyjä syviä. Tekemisen paljoutta ei helpota se että opin juuri tekemään hopearenkaita järkevästi eikä myöskään se että löysin parin ketjun ohjeet netistä (tuli halvemmaksi kuin kurssi, jolle olin ilmoittautumassa). Syksykin on vissiin tehnyt tuloaan...

Oli pakko tarttua kameraan aamulla kun ekaa kertaa oli parvekkeen akkunat jäässä. Oli jotenkin taianomainen näky kun aurinko nousee huurteisten lasien takana. Jos vielä osaisin kuvata paremmin tästä olisi saattanut saada paremman käsityksen. Nyt joudut tyytymään tietoon, että näky oli upea :)



Syksy toi tullessaan kuoleman. Kuoleman meidän olohuoneen kasville, jota oltiin epätoivoisesti yritetty pitää hengissä. Kasvi-raukka oli välillä äitini luona hoidossa, jonka jälkeen se jaksoi taas kukoistaa mutta nyt jouduttiin heittämään se pois. Se alkoi olemaan jo aika säälittävä näky. Tässä kuva siitä..

Me ei olla kovinkaan vakuuttavia viherpeukaloita. Onnistumme jostain syystä nirhaamaan kasvin kuin kasvin. Itse olen aina ollut toivoton kukkien hoitaja mutta valitettavasti myös avopuolisoni on melko neuvoton kasvien kanssa. Yhdessä me olemme suunnattoman tehokkaita viherkasvien teloittajia. Too bad.












Olen saanut aikani kulumaan melko hyvin korujen nypläämisen parissa. Nyt olen siirtynyt kokonaan käyttämään aitoa hopeaa, koska se on huomattavasti hienomman näköistä eikä aiheuta allergioita (kuten se täysin allergiavapaa hopeapäällystetty lanka, jota ostelin halvan hinnan takia).

Tässä punomani kuningasketju. Aika helppo ketju vaikka siinä kuluikin useampi tunti. Hopeaakin meni reilu 10 metriä. Ei siis mikään ihan halpa väkerrys :) Ajattelin siitä tulevan just sopivan miehekäs oman kaulani ympärille mutta valitettavasti lopputulos ei ollutkaan kauhean maskuliininen.

Koru meni tosin kaupaksi aika heti ja onneksi hely löysi uuden onnellisen omistajan. Tilauksia on muutenkin ollut aika reilun puoleisesti ja ongelmana onkin se etten ehdi tehdä samaa vauhtia kuin niitä pyydetään. Parempi kuitenkin näin päin.

Tässä värkkäämäni boxchain (jolla varmaan on suomenkielinenkin haukkumanimi). Tuon punomisessa ei enään mene kovinkaan paljon aikaa. Niitä on tullut punottua sormet verillä :)

Syy, miksi olen viihtynyt hopean parissa niin paljon on se että sain vihdoin hankittua tarvittavat työkalut.

Tässä työpisteeni..

Uusi sahani..

                                                                 ja ruuvipenkki (oikea termi?)

Jep, jep...seuraavaksi harjoittelen hopealangan virkkaamista ja piina-ketjua.

Siitä lisää myöhemmin..

Cheerio!

Lokakuinen lauantai

Oh, fog it!

Aika hullua että eletään jo lokakuuta. Vastahan me odotettiin kesää ja hetki sitten oli heinäkuu. Miten nämä kuukaudet oikein menevät?? 

On kuitenkin tosi hieno ilma. Sumu on valloittanut Rastaspuiston ja tekisi kauheesti mieli lähteä köpöttelemään kameran kanssa metsään. Sääli ettei jaksa :) Onneksi kamerasta loppui akku, joten voin laittaa laiskuuteni sen syyksi. 

Tuli muuten mieleen yksi aihe, josta olen meinannut kirjoittaa jo monta kertaa. Päiväunet. Olen hiuksen verran kateellinen puolisolleni, joka voi napata päikkärit silloin kun siltä tuntuu. Minä en. Anna kun selitän..

Normaalistihan päiväunet toimivat niin että painuu pehkuihin ja nukkuu pari tuntia, heräten virkeänä ja valmiina uusiin haasteisiin. Mun päiväunet sujuu näin:

1. Menen vastahakoisesti makuulle

2. Nukahdan silmänräpäyksessä

3. Nukun seuraavaan aamuun asti

Ei hyvä. 

Kuvio muuttuu helvetilliseksi, jos on pakko nousta sen parin tunnin päästä ylös. Koko lähisuku tietää ettei mua saa MISSÄÄN TAPAUKSESSA päästää päiväunille. Mua ei saa kirveelläkään enään sängystä ylös ja jos saa, sitä seuraa neljän tunnin mittainen kiukuttelu ja tappelu, jolla ei ole mitään rajoja. 

En tiedä mistä johtuu, etten osaa herätä kun kerran olen nukkumaan päässyt. Ehkä olen uniriippuvainen. Unisti. Yritän parhaani mukaan vältellä päikkäreitä vaikka ne välillä tuntuisivatkin houkuttelevilta. Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko meitä uninistejä enemmänkin? Is there anyone out there?

Kauniita unia..

Voin vääntää sen rautalangasta..

Kuukausi sitten oltiin puolisoni kanssa hänen vanhemmillaan kyläilemässä ja näyttämässä korusepän taitojamme. Appiukko innostui ja väänteli näppärästi H ja R kirjaimet metallilangasta. En uskaltanut itse kokeilla koska homma tuntui liian vaikealta (nypläsin sen sijaan ensimmäistä boxchainia ja päästelin ärräpäitä).

Päätin kokeilla rauhassa miten vaikeaa sellainen vääntelehtiminen olisi. Ei se niin mahdotonta ollutkaan. Olen tosin harjoitellut metallilangan punomista jo kuukauden päivät, että ihmehän se olisi ellen saisi mitään aikaiseksi. Homma eteni niin sujuvasti että päätin taitella meille logo-ehdotuksen.



Here Now

Nojoo, harjoittelu tekee mestarin ja kyllä tässä varmaan saa väännellä ennenkuin saan aikaiseksi jotain "oikeasti" julkaisukelpoista. Toistaiseksi näytän näitä vaan tarkkaan valitulle koeyleisölleni :)

Onneksi elämässäni on muutakin kuin rautalangan vääntelyä ja kissamme kuvaamista. Olen myös pahasti addiktoitunut iPhonen käyttäjä. Kohta vuoden ajan olen lataillut jos jonkinlaisia appseja, joista suurin osa on ihan oikeastikin loistavia. Pystyn äänittämään demoni, tuottamaan biitin, muokkaamaan valokuvani ja lähettämään tekstiviestin SAMALLA vimpaimella!! Oi tätä nykyajan tekniikkaa.

Tässä omakuva, joka on muokattu uusimmalla lemppari appsillani, PERCOLATORilla. Mahtavaa! Se muuttaa kuvan erikokoisiksi ja -värisiksi palleroiksi, joiden kokoa, muotoa ja värejä voi muunnella mielensä mukaan.










TÄMÄN kaiken lisäksi olen ehtinyt myös kuorimaan manteleita. Se ei ihan oikeasti ole vitsi. Olen melkein ylpeä siitä että olen ehtinyt kuoria niitä manteleita. Äiti-kultani toi meille nimittäin kaksi säkillistä maukkaita manteleita Turkista (jättikiitos siitä!) mutta nämähän pitää kuoria ennen syömistä. Sisäinen raakaruokailijani kieltäytyy keittämästä niitä, eli olen liottanut niitä yön yli ja seuraavana päivänä kuorinut. Sormet verillä. Kirjaimellisesti.

Kannatti kuitenkin kuoria peukku rakoille, koska näistä tuli parasta mantelimaitoa ikuna. Itse teen maitoni niin, että blendaan mantelit vesineen blenderissä ja siivilöin sideharson läpi. Toimi ihan mahottoman hyvin kahvissa tavallisen maidon korvikkeena. Tuli ihan joku jälkiruoka-kahvi mieleen. Nom, nom, nom.

Jee, jee. Ehkä tää oli täsä. Lopuksi vielä upea perjantainen auringonnousumme :)

Cat-astrophic

Kissapäivitys! Beware dog owners ;)

Yksi ainut pieni kissa luo sen tunteen,

ettei tule tyhjään taloon - tulee kotiin.

Pam Brown

Koirat tulevat, kun niitä huutaa. Kissat

vastaanottavat viestin ja palaavat myöhemmin asiaan.

Mary Bly

Koiraa voi pitää; 

mutta kissa pitää ihmisiä,
koska kissojen mielestä ihmiset ovat
hyödyllisiä kotieläimiä.
George Mikes

Kissat osaavat matemaattisen tarkasti
arvioida juuri sen paikan, missä istuessaan
ne ovat eniten tiellä.
Pam Brown

Useimmat kissat haluaisivat ulkona
ollessaan olla sisällä ja päivastoin,
monesti molempia yhtä aikaa.
Louis J. Camuti

Tiedän, tiedän, on tosi säälittävää tehdä postaus pelkästään kissansa kuvista mutta ehkä joku toinen (yhtä hysteerinen) kissaihminen sai tästä jotain irti. Myönnettäköön siis että olen suhteellisen kiintynyt kissaamme :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!