TruBlood

Oltiin perjantaina Makuunissa vuokraamassa elokuvaa mutta päädyttiinkin nappaamaan telkkarisarja mukaan. Vuokrattiin True Bloodin ensimmäinen tuotantokausi. Kumpikaan meistä ei ole nähnyt sarjasta jaksoakaan mutta olemme kuulleet sen olevan kuumaa kamaa (eräs perheenjäsen kertoi olevansa pahasti koukussa sarjaan).

Puolitoista vuotta sitten katsottiin koko Buffyn tuotanto ja kuviteltiin nyt olevan luvassa samanlaista letkeetä vampyyrien nirhaamista ja viihdyttävää teinihuumoria. Ei ollut.

Myönnän että True Blood olisi varmaan suunnattu enemmän omalle ikäluokalleni kuin Buffy mutta olen kai astetta muita pehmompi ja nautin enemmän kevyestä huumorista kuin verisestä roiskimisesta.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi sarjaa kaikille, joita kiehtoo verinen vampyyri räiskintä, koska sarja on tosi makeesti tehty. Päähenkilö tuntuu vähän nössöltä eikä päävampyyri ole niin karismaattinen kuin olisi toivonut mutta kuitenkin ihan laatuviihdettä (jonkun makuun).

Olen myös saanut aikaiseksi ensimmäisen sekundakoruni. Tadaa:

Tämän tekemisessä meni ehkä puoli tuntia ja materiaalikin on vaan värjättyä metallilankaa. Hauska kokeilu kuitenkin koska olen kauan halunnut vasaroida lankaa mutta ei ole ollut lattarautaa. Ei ole vieläkään. Löysin tosin Bauhausista lekan, jonka päällä voin paukutella lankaa litteämmäksi.

Lukko on ainoa, josta olen vähän ylpeä...tämmösiä lukkoja teen varmaan enemmänkin.

Laitettiin nyt parit korut myyntiin huuto.nettiin. Sieltä löytyy aito hopeakoru ja vuorikristallikaulakoru. Korut löytyvät siis tästä ja tästä. Ajateltiin puolisoni kanssa alkaa myymään näitä koruja ihan tosissaan ja onhan tässä tullutkin jo kolmet tilaukset :) Mukavaa ajanvietettä ja työntekoa samassa harrastuksessa. Jiihaa.

Lopuksi:

Kissakevennys

Kalle pelasti mut myöhästymiseltä perjantaina.

Olen kivasti tottunut siihen ettei illalla tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan. On ihanaa herätä sitten kun huvittaa ja syödä aamupalaa rauhassa. Herään tästä huolimatta yleensä seiskalta :) Nyt ollaan tosin sössitty unirytmi ja viimeiset pari viikkoa oon noussut vasta yhdeksän-kymmenen maissa.

Perjantaina heräsin siihen että Kalle kakoo hysteerisesti sänkymme vieressä. Loikkasin sängystä, juoksin (seinän kautta) keittiöön ja sain just sysättyä kasan talouspaperia kissan eteen kun laatta lensi. Tallustelin roskien kanssa keittiöön ja kiroilin kun huomasin kellon olevan vasta kuusi!

Olin just painumassa pehkuihin kun tajusin että munhan pitää olla Porvoossa työkeikalla ysiltä ja alkaakin jo olemaan vähän kiire! :D Hyvin ehdin käydä suihkussa, syödä rauhassa aamupalan ja tehdä vähän korua mutta ilman Kallen aamupahoinvointia olisin nukkunut pommiin :)

Kissat siis osaa auttaa tarpeen tullen (vastoin omaa tahtoaan ehkä..mutta silti).

Ihanaa sunnuntaita kaikille! :)

Kiirettä on pitänyt :)

Tuntuu siltä, että olisi saanut tosi paljon aikaiseksi kun on ollut menossa koko ajan. Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut studiolla työskentelyä, promokuvausta, tappelua työnantajan kanssa, kiinteistökauppaa, korujen nypläystä, tulevaisuuden suunnittelua kaverin kanssa, sämpylöiden leipomista, laatuaikaa rakkaani ja rakkaan kissan kanssa, elämäntapavalmennusta, valokuvausta ja kuntotesti.

Aika paljon olen viettänyt aikaa pihdit heiluen ja hopealanka sauhuten. Vuorotellen väsännyt omia koruja ja pääsuunnittelijamme luomuksia...

Tässä aluillaan oleva vuorikristalli-riipus..

Jokaikinen lenksu, rengas ja punos on tehty käsin..

Erityisen ylpeä olen tästä yksityiskohdasta :)

Ja tadaa!

Valmis koru..

Tarkoituksena olisi jossain vaiheessa yhdistää voimat pikkuveljeni kanssa, joka tietää ehkä kaiken mitä kivistä voi tietää. Olisi hauska nypeltää koruja, joilla olisi erilaisia ominaisuuksia...yksi koru puhdistaa mieltä ja toinen avaa silmiä. Yay.

Puuhastelin kasaan myös rannekorun mallia "boxchain". Tämän kanssa vierähti kivasti 6 tuntia ja seitsemän kiloa hermoja..

Tein ensimmäistä kertaa korun aidosta hopeasta. This shit is the real shit!

Kuten kaikissa muissakin koruissa, jokaikinen rengas ja lukko on taivuteltu hopealangasta käsin (pihtejä välillä käyttäen)

Puuhasteltiin myös keittiössä ja lopputuloksena pari levyllistä sämpylöitä. Eniromaisen hyviä! Tarkkaa ohjetta en osaa paljastaa koska pääkokkina toimi tällä kertaa avopuolisoni. Taikinaan hän kuulemma sotki niin tomaattimehua kuin pestoa. Maku oli TODELLA hyvä! 

Leipäkone hoiti suurimman osan leipomisesta mutta silti saatiin aikamoinen kaaos aikaiseksi :)

Ja tässä viimeiset kaksi sämpylää..

Elämä on ihanaa...

- Henkka

Ajatelma

Muistin yhtäkkiä yhden dokkarin, joka tuli kesällä (kyllä, olen löhönnyt koko kesän telkkarin edessä...NOOOT). Ohjelma kertoi erilaisista fobioista tai pakkomielteistä (tai jostain mielenterveys-fiboista). Yksi sen dokkarin päähenkilöistä pelkäsi, että lattia hänen jalkojen alla romahtaa. Hassua.

Aamulla mulle iski kamala pelko kun ei tiedä mistä nyt seuraavaksi saadaan rahaa (työnantaja panttaa palkkaa jo toista kuukautta). Hetken olin tosi pahasti stressaantunut kunnes avokkini valoi minuun uutta uskoa ja tarmoa.

Onko aiheellista pelätä että lattia romahtaa jalkojeni alla? Entä saako pelätä sitä ettei saa vuokraa maksettua? Voinko jännittää sitä, etten voi ostaa kaikkia haluamiani herkkuja tässä kuussa? Mitä saa pelätä ja mitä ei?

Elämäntapavalmentajani (bless her) on sitä mieltä että ihmisellä on vain kaksi perustunnetta, rakkaus ja pelko. Kaikki tunteet perustuvat jompaan kumpaan. Olen alkanut itsekin näkemään yhtäläisyyksiä. Hermostun helposti kun puhutaan raha-asioista (=pelkään ettei rahaa ole tarpeeksi). Loukkaannun kun joku (vahingossakin) kritisoi ulkonäköäni (=pelkään olevani ruma). Tunnen oloni epävarmaksi joidenkin ihmisten seurassa (=pelkään heidän pitävän minua tyhmänä).

Kummatkin tunteet ovat luovia. Mitä enemmän pelkään, sitä pahemmalta asiat näyttävät. Mitä enemmän rakastan ja koen tulevani rakastetuksi, sitä kauniimmalta maailma näyttää ja elämä tuntuu helpolta. Mitä hyötyä niistä pelon tunteista sitten on?

Tottakai peloistakin on apua. Niiden avulla suojelemme itseämme ja luomme suojamuurin ympärillemme. Joskus on vaan vähän vaikea tietää milloin sen suojamuurin voi avata (ja kenelle)..

Toivottavasti tämä aiheutti jollekin muullekin päänvaivaa :)

Henkka

Oho!

Löysin aamulla blogini tilastot, joista selviää mm. se missä maissa blogiani luetaan. Olen selkeästi vähätellyt tekstieni levinneisyyttä. Haluankin tämän takia kiittää lukijoita seuraavissa maissa:
Belgia, Kanada, Ruotsi (tack o bockar), Saksa, Sveitsi, Tanska, Venäjä, Yhdysvallat! Tottakai suurin kiitos kuuluu kaikille lukijoilleni täällä kotimaassa :) Mahtavaa että olette löytäneet tänne!

Onpa tää maailma pieni...tai netti iso. Miten helppoa onkaan levittää sanaansa nykyään? Toisaalta vähän jännittävää, koska nyt pitää varmaan vähän skarpata tekstien kanssa (...AS IF!).

Tänään on muutenkin aika jännittävä päivä. Sain toissapäivänä puhelun hyvän ystävän managerilta, joka kutsui minut promokuvauksiin malliksi. Olin pari tuntia aikaisemmin ajatellut ystävääni ja sitä kuinka hauska olisi saada olla mukana niissä kuvioissa :) Kaveri matkustelee siis ympäri maailmaa keikoilla ja musahommat pyörii käsittääkseni aika lujaa.

Tänään olen menossa Malmin lentokentälle Jere Hietalan kuvaamaksi. Aluksi sain pahiksen roolin mutta valitettavasti mut alennettiin lentokapteeniksi eilen illalla. Toivottavasti saan kopsut kuvista ja toivottavasti saan luvan laittaa sen tänne...ainakin oman pärstäni aion leikata näille sivuille! :)

Onhan mulla jo ennestään kokemusta mallin hommista. Olen mm. poseerannut alusvaatemallina Suomen muotimessuilla. Tästä on tosin jo melkein kymmenen vuotta aikaa eli ehkä pitää vähän kerrata asioita ennenkuin ryntään itsevarmana kuvauksiin.. :)

Nyt olisi ehkä aiheellista käydä syömässä aamupala ja sitten siistiä nassu kunnolla että sitä kehtaa vilauttaa herra kameramiehelle. Hassua miten niin usein saa just sitä mitä tilaa :D Lisää näitä siis! Jiihaa! :)

Over and out!

Todennäköistä?

Mikä on todennäköisempää, se että lentokone vai että helikopteri syöksyy takapihallesi? Entä kumpi todennäköisemmin tulee ikkunastasi läpi, meteoriitti vai satelliitti? Onko todennäköisempää voittaa lotossa kuin nähdä lehmän lentävän? Itse näen nämä kaikki yhtä todennäköisinä kuin sen että autoni on edelleen sininen (se siis ON sininen).

Oon alkanut näkemään elämän vähän elokuvamaisena. Uskon että me luodaan omat olosuhteemme. Koko ajan ja taukoamatta. Aivot rekisteröi ympäristömme kuvina, ihan niinkuin videokamerakin. Tämä taitaa olla tieteellisestikin ihan vedenpitävä väite mutta se että me LUODAAN jokaikinen "kuva" ei ehkä ole yleisesti hyväksyttyä tietoa.

Me luodaan jokaikinen silmänräpäys niiden sääntöjen perusteella mihin itse uskomme. Jos uskon että lattia kantaa minua, se myös tekee niin, ja tämän todellisuuden luon joka sykäys uudestaan. Jos yhtäkkiä tajuaisin että laminaattilattiani on yhtä tiheää kuin vesi, olisin polviani myöten lattiassa. Aika jännä näkymä.

"Eihän se ole mahdollista!" Ei niin, ei oo eikä tule olemaan. Hämmentävää, eikö?

Mieleni pystyy ihan mielettömiin asioihin. Se pystyy luomaan sääntöjä, jotka sanovat ettei veden päällä voi kävellä mutta maan päällä voi. Se määrittelee, että lentokone pysyy ilmassa mutta ilman kahtasataa tonnia metallia en voi leijua. Tiedän, tiedän, näihin liittyy fysiikan lakeja. Mieti kuitenkin kuka määrittelee nämä lait? Jos osaat olla avoin uusille asioille ja ottaa tuon kysymyksen oikein, voit saavuttaa mitä tahansa!

Mitä jos minä itse määrään miltä elämäni näyttää? Mitä jos itse määrittelen lait, joita noudatan? Mitä jos voisin luoda mitä tahansa ilman mitään rajoja?

Kelaa sitä :)

Jotkut ihmiset muuttavat maailmaa

väkivalloin tai sanan voimalla,

mutta kissa vain makaa ja torkkuu maailman

hiljalleen muotoutuessa vastaamaan sen

toiveita ja mukavuudenhalua.

Allen ja Ivy Dodd

Guten morgen alles!

Jiihaa! Taas on maanantai-aamu ja uusi viikko lähtenyt käyntiin. Mahtavaa! Jälleen kerran saa nauttia raikkaasta syys-säästä. Aurinko paistaa ja maa on vähän kostea yön jäljiltä *nuuhkaisee syvään ja huokaisee nautinnosta*

Viime viikko oli aika huima. Tapahtui paljon ja olen ehtinyt hoitaa kiinteistökauppaa, äänittää biisin studiolla, ajella ruokakuljetuksia, työskennellä Tampereella, nyplätä koruja ja viettää aikaa ihanan kummityttömme kanssa. Tällä viikolla on tarjolla hengailua mahtavan kummipoikani kanssa (toivottavasti ainakin), lisää korunypläystä, kiinteistöhommia ja näköjään kissan kanssa leikkimistä (karvaturri tuli epätoivoisena kiehnäämään jalkoihin kun sen mielestä ruoka-aikaa pitäisi ehdottomasti aikaistaa!).

Eilinen nukkumaanmeno vähän venähti kun iski inspiraatio väsäillä koruja. Laitankin tähän kuvia niistä..

Kaulakoru ihanalle pikkulinnulleni <3

Kaksi sormusta (joista se oikeanpuoleinen piti olla mulle mutta ei siitä tullutkaan kovin maskuliininen)

Ja päivän neljäs koru, joka oli aikamoisen tappelun tulos. Noi kaksi sydäntä muistuttavaa väännöstä alhaalla keskellä oli harvinaisen vaikeita tehdä! Oon joskus aikaisemmin kokeillut niitä ja polttanut käämini kokonaan. Olen valitettavasti perfektionisti ja siitä kärsin niin minä kuin kaikki omaisetkin :)












Viime viikolla sisäinen ituhippini heräsi taas kun löysin pusillisen parsakaalin siemeniä hedelmäkoristamme (miten ne ovat sinne joutuneet on mysteeri). Ne on kuulemma ihan huipputerveellisiä kun ne idättää. Nyt olen idättämässä. Niitä saa vaan idättää joku neljä vuotta ennenkuin sieltä tulee mitään. Nyt alkaa vähän pilkottaa jotain iduntynkää mutta pitkä matka taitaa olla vielä edessä.

Sinimailasta on kiva idättää koska siitä saa just tarpeeksi ituja pärjätäkseen sen aikaa kun seuraavat siemenet itää. Pakko kuitenkin muistuttaa että noi tänhetkiset parsakaalin idut on ehkä ainoa ituhippinen asia jota parhaillaan harrastan. Muuten ruokavaliomme perustuu perussuomalaiseen dieettiin. Tällä viikolla aion kuitenkin palata tiettyihin terveyskuvioihin ja alan ainakin syömään aamupalani smoothien muodossa.

      

Tässä idätysvekottimeni ja reilu (hyvin reilu) viikko sitten tekemäni mansikka-banaani-suklaa-smoothie...namnam!

Pakko sanoa että tää blogin pitäminen on aikas terapeuttista hommaa! :) On hauskaa kertailla viikon tapahtumia itsekseen ja samalla liittää tarinaan työnsä tuloksia kuvien muodossa.

Yours truly (tämä tuntuu hassulta kirjoittaa koska aktiivisin lukijani taidan olla minä itse :D),

Henkkalainen

M niinkuin mitä?

Musiikki
Kuvassa on kitara, jonka kanssa mulla on viha-rakkaussuhde. Se on helppo kytkeä koneeseen ja silloin se kuulostaa hyvältä mutta sitten saan virittää tätä Abertonea kahden biisin välein.

Nyt on musajutut ottaneet ihan uuden suuntauksen ja lähteneet aikamoiseen lentoon.

Alettiin hyvän ystäväni kanssa työstämään ihan uutta kokoonpanoa. Viikon päästä olisi tarkoitus suunnata ekan biisin kanssa studiolle. Jee!
Mun vanhempia biisejä löytyy tästä.

Meditointi
Tänään aamulla meditoin joogailuni jälkeen. Aamu lähtee niin paljon paremmin käyntiin kun ensin tekee jotain ja sitten nollaa kaikki ajatukset. Olen kuin uusi ihminen. Taas.

Mun mielestä kaikki vois kokeilla joogaamista! Koko keho virkistyy oikeesti jo pelkällä hengittämisellä. Joogit kuulemma parantaa erilaisia tauteja ja olotiloja erilaisilla hengitysharjoituksilla. En epäile yhtään.

Meditointia suosittelen myös kaikille! Vasta kun olin oppinut hiljentämään ajatukseni, tajusin miten paljon turhia ajatuksia mulla oli pyörinyt päässä. Olen alkanut huomaamaan kun niitä taas tulvii nuppiin..."mitä syödään tänään","kenelle mun pitikään soittaa","se yksi paperi piti laittaa postiin","eilen taisin unohtaa joogata","pesinkö aamulla hampaat?" (lista on loputon)

Ei siinä mitään, onhan se hyvä muistaa asioita mutta kun ne asiat voisi muistaa oikealla hetkellä. Jos kaikki asiat pyörii päässä taukoamatta, ei yleensä saa mitään niistä tehtyä. Ne ajatukset on onneksi suhteellisen helppo vaimentaa. Kysyy vaan "hengitänkö minä?". Jos ei yritä vastata siihen kysymykseen niin yleensä kaikki pysähtyy (ainakin pariksi sekunniksi). Tästä ehkä lisää joskus toiste..

Mat (eli ruoka - sori suomenruotsalainen fuskaus)
Syötiin pikku lintuseni kanssa pitkään pelkkää raakaruokaa ja silloin vatsani (ja koko keho) toimi tosi hyvin. Nyt ollaan repsahdettu kokonaan ja pötsi huutaa epätoivoisena aamusta iltaan.

Tilanne ei ehkä ole ihan noin vakava mutta huomaa kyllä ettei vatsa nauti yhtä paljon leivästä, sipseistä, karkista ja lihasta kuin vihanneksista ja terveellisistä sokereista. En näe itsestäni ikinä tulevan kokopäiväistä kasvisruokailijaa mutta haluaisin kyllä syödä vähän tasapainoisemmin. Enemmän raakoja vihanneksia, vähemmän vehnää ja sokereita!

Metsä (eli luonto...mä en todellakaan oo kovin hyvä tässä)
Viihdyn hyvin luonnon keskellä. Käytyäni läpi kesällä ottamiani kuvia kaipaankin kovasti mökille!

Syksykin on kyllä ihana vuodenaika. Saa laittaa lisää vaatetta päälle tai nauttia sisällä kun sade naputtelee ikkunaan. Voi kävellä ulkona ja tuntea raikkaan syksyisen tuoksun kun lehdet makaa kellertävinä maassa. Syksylläkin luonto on kaunis.

Ja mikäs sen ihanampaa kuin puuhastella sisällä korujen parissa kun ulkona on pimeää ja kylmää <3 Loving it!

Nojoo, nyt en ehdi keksimään tämän enempää ämmä-sanoja. Pitää alkaa valmistautumaan kaverin häitä varten. Sitä ennen aion siivota kunnolla kun toiset kaverit tulee yökylään ja olkkari näyttää aika sekavalta! Tiskiäkin on hassusti kertynyt altaaseen kun ei kukaan ole tiskannt. Hassu juttu. Onneksi tykkään tiskaamisesta. Se on melkein kuin meditoimista (paitsi silloin kun raivo-tiskaan mutta silloinkin se on melko terapeuttista) (rakkaani pyörittelee taas silmiään).

Mahtava lauantaipäivä on alkamassa!!

Henkka

Sweet dreams

Wow! Oli aika mahtava uni viime yönä. Olin kertomassa sitä prinsessalleni mutta hän nukahti, ajattelin kirjoittaa sen vihkoon mutten löytänyt sopivaa. Onneksi keksin että voin tekstailla sen tänne niin koko maailma (tai ainakin sen kolme asukkia) voi lukea tämän! Yay! Here we go. Ainiin, unessani seikkaili minun lisäksi pikkuveljeni ja rakkaani. Nimeän heidät Rolleksi ja Tiinaksi.

Päätettiin Tiinan ja Rollen kanssa ryöstää pankki. Kaikki oli loppuun asti suunniteltu ja meillä oli asiaankuuluva varustus (kopioitu leffoista Ocean's eleven ja Mission impossible). Murtauduimme jättimäiseen rakennukseen, joka ei kyllä näyttänyt ollenkaan pankilta, ja käynnistimme tahallaan hälytyksen (en tiedä miksi). Tainnutimme parit vartijat alakerrassa ja etenimme hissillä yläkerroksiin.

Kun saavuimme ylimpään kerrokseen, aloimme etsiä pankkiholvia. En tiennyt ollenkaan minkä näköinen se olisi. Löysin kuitenkin vaan jonkun työhuoneen, joka oli koostaan ja sisustuksestaan päätellen pankinjohtajan piste. Siellä oli jättimäinen pöytä, jolla oli kasoittain ... HELMIÄ! WHAT?? Se pöytä oli tosiaan notkollaan koruntekotarvikkeita.

Helmet oli kullattuja ja hopeisia ja tajusin nopeasti että kaikki mitä siinä oli, oli erittäin arvokasta. Tyhjensin luonnollisesti koko pöydän. Onneksi oli mukana meidän korunvalmistuslaukku! Viereisessä pöydässä oli valmiita koruja ja päätin napata nekin. Tiesin että jo näillä eväillä voidaan ostaa oma saari. Tiina ja Rolle olivat vissiin löytäneet kassakaapin ja tyhjentäneet sen koska kun kuulimme FBI agenttien lähestyvän kerrostamme, emme panikoineet (luonnollisesti juuri FBI halusi napata meidät).

Riensimme katolle ja tajusimme että ainoa vaihtoehto on hypätä. Siinä vaiheessa ymmärsin että kyseessä on uni ja ettei tarvitse pelätä mitään. En voi kuolla. Jee. Meinasin ensin kertoa siitä Tiinalle ja Rollelle mutta tajusin heidän vaan olevan osa mun unta ja etteivät he varmaan hyötyisi siitä tiedosta paljoakaan.

Me hypättiin siis katolta tietämättä miten meille käy. Onneksi itse James Bond oli varmaan pakannut meille laskuvarjot ja liitelimmekin näppärästi väjytyksen yli turvaan. Tai niin me luultiin.

Kun laskeuduttiin siellä olikin jo koko armeija piirittämässä meitä. Meidän ympärille asennettiin jotkut automaattikiväärit, jotka ampuisivat meidät jos yritetään paeta. Se oli aika jännää. Yhtäkkiä tajusin et meillä oli käsissä jotkut oudot pallot. Magneettipallot. Keksin nerokkaan pakosuunnitelman.

Kohta jostain horisontin takaa pyyhälsi kolihepteri meidän yläpuolelle ja silläkin oli MAGNEETIT. Kyljissään. Me singahdettiin ilmaan ennenkuin rynnäkkökiväärit ehti alkaa tulittaan meitä ja päästiin matkaan taas. Uni päättyi siihen että armeijan helikopteri lähti myös matkaan. Me tehtiin äkkipysähdys ja naamioitiin kulkuneuvomme niin, ettei kukaan meitä bongaisi. Nyt oltiin siis rikkaita ja turvassa. Ihana uni.

Tommoset unet on tosi mahtavia kun tietää että näkee unta ja voi kontrolloida sitä mitä tapahtuu! Ja vaikka tiesin sen olevan unta, en ajatellut sitä ollenkaan. Tiesin vaan että voin vaikuttaa asioihin ja ettei mulle voi käydä huonosti. Tästä päivästä tulee upea!!

Itse asiassa uskon että koko elämä toimii samalla tavalla. Pystyn itse vaikuttamaan siihen mitä täällä tapahtuu eikä mulle voi käydä huonosti. Toi elämän hallinta on ehkä vielä vähän alkutekijöissään mutta ainakin oon saanut houkuteltua todella paljon hyvää tähän elämäiseen. Eläköön vetovoiman lait.

TTYL

Henkka